perjantai 26. syyskuuta 2014

Reissut Helenan tapaan.

Eipä mulla nyt sen kummempaa ideaa ollut, joten päätin tehdä jonkin näköisen postauksen "huikeista" matkoistani. Eli yhteensä neljästä maasta, matkustan niin harvoin. Varoitus kuvien huonosta laadusta!!

Joka tapauksessa, alotetaan...

PÄRNU






Käytiin siis viime kesän lopussa Pärnussa, Virossa, Kunnon porukalla tottakai, mukana oli isi, mummi, serkut, kaks setää ja sedän vaimo. Äiti ja sisko jäivät kotiin, omapa oli menetyksensä 8). Tossa yhdessä kuvassa on meiän hotelli, joka sijaitsi parin kilometrin päässä merestä. Merellä vietettiin pari tuntia ja oltiin mutasotaakin isin ja setien kanssa. Meri oli tosi matalaa pitkälle, mutta aaltoja oli senkin edestä. No seuraavana päivänä vaan kierreltiin vanhaa kaupunkia ennenkuin mentiin laivalle, oltiin vaan kaks päivää Pärnussa.

Seuraavana ...

TUKHOLMA






Jep kuten ehkä muistatte, oltiin Jannin ja Pinjan (ja mummin ♥) kaa Tukholmassa. En enää edes muista mitä kaikkea kerroin joten jos tiedätte kaiken, voitte skipata.
Mutta siis, oli tosi hauska reissu, kun oli kavereita mukana ja laivalla oli hauskaa! Tukholman kaupungissa oli aika vauhti päällä kun piti keretä kauppoihin. Mutta kun päästiin takas laivaan, niin hauskanpito jatkui ja suunnattiin tax free:hen. Sieltä ostettiin äärimmäisen paljon karkkia, heheh.

Sitten se paljon hehkutettu...

FLORIDA







Floridasta oon puhunu enemmän kuin tarpeeks, mutta kerrompa nyt tässä tärkeimmät. Eli 3 tunnin lento nyksitä (josta puhun seuraavaksi) meni tosi nopeesti, nukuin kokoajan koska mun penkkirivillä ei ollut ketään muuta niin levittäydyin siihen sitten. No floridassa oltiin kello 1.00 ja olin superväsynyt, enkä ollu syöny mitää, mut en halunnu ruokaa ja menin vaa melkeen heti nukkumaan. 
Seuraavana päivänä käytiin ostoksilla, syömässä ulkona ja semmosta, mutta keskiviikkona taidettiin olla Miamissa mummin, isin ja Sannin kaa. Siellä oli tosi hauskaa! Hauskempaa oli silti torstaina, kun mentiin Universal Studios- huvipuistoon ja Harry Potter landiaan! Perjantaina sitten lähdettiinkin kohti...

NEW YORK





Nykissä oltiin ennen floridaa isin ja Sannin kaa n. 4 tuntia kello 4.00 Suomen aikaa, mutta Floridan jälkeen oltiin kaks päivää, mummin, vaarin, isin ja Sannin kanssa. Siellä kierreltiin Time Squaren ruuhkaisia katuja. Oli hauska olla siinä kaupungissa, missä on niin monia leffoja kuvattu ja se kaikki oli ihan kuin elokuvasta! Noh, sieltä kotiin lähtevä lento myöhästyi tunnin, eli jouduin istumaan koneessa 10 tuntia, mutta aika nopeasti se meni leffoja katsellessa!

Jos tykkäsitte, kommentoikaa ♥

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Eri oppilailla on eri asema.

No juuh, myönnettäköön että otsikko on äärimmäisen kehno. Mutta siis ajattelin nyt puhua aiheesta jota vähän sivuutin edellisessäkin postauksessa, eli ylä-asteen/ala-asteen/lukion eri ryhmistä. Ja tälleen alkuun, että meiän koulussa saattaa olla ihan eri tavalla jutut, kuin teidän, joten en nyt yleistä. 
Meillä ainakin mun mielestä ala-asteella oli aika tasa-arvoista, mitä nyt pientä syrjintää, muttei niin paljoa kuin nyt ylä-asteella.

Mutta aloittakaamme siitä "pohjimmaisesta" ryhmästä. Eli tähän ryhmään kuuluu usein lähinnä tyttöjä. Johtuneeko siitä, että pojat tulevat paremmin toimeen keskenään. Mutta joka tapauksessa, otetaan esimerkiksi minut noin puolitoista vuotta sitten. Kuuluin just nimenomaan tähän ryhmään. Meillä oli muutaman tytön porukka, eikä sitten kovinkaan monet muut halunneet olla meiän kanssa. Mä en ainakaan silloin pukeutunut mitenkään hirveen hyvin ja hiukset oli miten sattuu. Nämä asiat vaikuttivat asiaan varmasti. Usein tähän ryhmään kuuluva, tai no paremminkin sanottuna laitettu, pukeutuu ja käyttäytyy eri tavalla, kuin useammat joten sitä ajatellaan negatiivisena. Näillä oppilailla ei ole yleensä hirveästi kavereita, mutta ehkä enemmänkin semmosia oikeita kavereita. Syitä miksi tämä henkilö on muun koulun mukaan "luuseri" on useita, mutta se on aika varmaa että henkilö joutuu kokemaan ainakin jonkin tasoista kiusaamista ja se on ihan tyhmä juttu! Itellä ainakin oli kaikennäköistä syrjimistä ja toisinaan haukkumistakin, ei ollut kivaa. Mutta ei sen puoleen, voi tämän ryhmän oppilas hyvinkin olla onnellinen.

Sitten seuraava ryhmä, eli ns. keskiryhmä. Voi olla, että mut luokitellaan nykyään tähän ryhmään. En tiedä, itse en haluaisi  luokitella itseäni, tai ketään, mutta noh ehkä se tulee luonnostaan. Joka tapauksessa, tähän ryhmään kuuluvalla menee luultavasti paremmin. Itse en ole nyt kokenut kiusaamista piitkään aikaan, mut selvästi hyväksytään paremmin ja tulen toimeen kaikkien kanssa. Tälläinen henkilö on yleensä kivasti pukeutuva ja muutenkin ulkoisesti kaikki pitäisi olla kohdallaan, mutta koska ei välttämättä ole siellä "ylimmässä luokassa" niin siihen varmaan vaikuttaa se, että ei ole yhtä rohkea tai yhtä hyvä itsetunto. Siihenkin on syynsä, mutta tässä ryhmässä on varmasti mukavinta olla.

Sitten siihen "ylimpään" luokkaan. Näillä hemmoilla usein pyyhkii hyvin. He ovat semmoista porukkaa, jotka ovat superkauniita tai komeita. Vaikkakin kauneus on katsojan silmissä. Valitettavasti heissä ilmestyy usein ylimielisyyttä, ja he ratkeavat helpommin tupakkaan, juomiseen ja muuhun semmoiseen. Ja sekin on ihan mahdollista, että on muita ongelmia, esimerkiksi kotona. Näiltä tyypeiltä toisinaan puuttuu myös hienotunteisuus, ja ovat ehkä suurin syy miksi se "pohjimmainen" ryhmä tuntee olonsa kurjaksi. Mutta niitäkin on jotka ovat kaikille ystävällisiä ja usein jos joku tästä ryhmästä kehuu jotakuta siitä alimmasta ryhmästä, se saa tosi hyvälle tuulelle! Ainakin mitä kokemuksesta voi sanoa.

No mutta, siinä olikin aika pitkä ja super syvällinen (tai ehkä joidenkin mielestä liiankin pinnallinen) teksti. Muistakaa toki, että poikkeuksia löytyy joka ryhmästä ja nämä ovat vain mun kokemuksia. Ja olisihan se mukava jos näitäkään ryhmiä ei olisi, vaan kaikki voisivat ola toistensa kavereita. Joo no, mutta rispektit jos luit ja olis ihana jos kommentoisit jotakin! ♥

-Helena

perjantai 19. syyskuuta 2014

Hyvää viikonloppua!!

Nyt en oo tosiaan kerinny kirjotteleen, kun oon ollut lintsillä tetissä ja mun pitää herätä joka aamu 4.40 ja huhhuh se on ihan hirveetä, niin oon sitten ollut tosi väsynyt.

Nyt on kuitenkin viikonloppu ja voi vähän rentoutua. Vielä ens viikko ois lintsillä työskenteleyä, mutta sitten koulu kutsuu ja tällä kertaa se kutsuu itseasiassa ihan houkuttelevasti. Meiän luokalle tulee uus tyttö, ja vaikka se onkin tosi kivaa, niin vähän kyllä jänskättää millanen hänestä tulee. Kyllähän kaikki tietää että ylä-asteella on vähän nää ryhmät. Missä ryhmässä sitten oletkin niin, se vähän määrittelee minkälainen oot. 

No mutta, ei sen enempää niistä syvällisistä. Mulla tulee tosi tylsä viikonloppu niin ei olis mikään ihme vaikka innostuisin kuvailemaan joten pidetään se mahdollisuus auki :)

Pitäkää kiva viikonloppu!

 Vielä yks tämmönen #tb kuva tähän!

lauantai 13. syyskuuta 2014

Kommelluksia Pinjan kanssa

Kuten otsikosta useat varmastikkin älysivät, olen nyt puuhaillut viime päivinä Pinjan kanssa kaikkea ja räpsinyt niin paljon kuvia, että ajattelin tehdä postauksen. Torstaina siis Pinja tuli meille, ja päätarkoitus oli tehdä mantsan työtä valmiiksi, mutta päätettiin lähteä kävelylle josta tulikin jonkin näköinen seikkailu. 
Mentiin "metsään" jolla tarkoitan aluetta jossa ennen oli ollut metsä, mutta se sitten hakattiin. Joka tapauksessa haluttiin mennä vähän isomman ojan toiselle puolelle, ja se vaatikin sitten hyppimistä ja roskia kengissä. Lopulta päästiin kukkulalle ja siellä olikin tosi kivan näköistä kun aurinko paistoi tosi kivasti. 
Sitten juostiin pois (en itseasiassa tiedä miksi juoksimme) ja astuin yllättävään kuoppaan, lensin hienossa kaaressa mahalleni jota säesti hieno huutoni. Siitä selvittiin railakkaalla naurulla!

Kuten alemmat kuvat todistavat, oltiin siis tänään Porvoossa koiranäyttelyssä, Iisakin ja Zorron (Pinjan koira) kanssa. Molemmat pärjäs tosi hyvin! Tai ainakin mun mielestä. Iisakki ei valitettavasti saanut palkintoja, mutta Zorro sai komeat ruusukkeet ja molemmat hyvät palautteet. 
Noh, ei mulla muuta lisättävää kuin nää kuvat joita tulikin vähän reippaammin kuin kuvittelin, mutta ehkäpä teitä ei se haittaa.





















-Helena